Syöpätutkimusta potilaan parhaaksi

Tutkimustyö liittyy oleellisena osana kliiniseen potilastyöhön ja laadukas tutkimustyö on nostanut suomalaisen sairaanhoidon maailman eliittiin.

Tutkimustyö liittyy oleellisena osana kliiniseen potilastyöhön ja laadukas tutkimustyö on nostanut suomalaisen sairaanhoidon maailman eliittiin. Kaikkea tutkimusta tarvitaan ihan laboratoriossa tehtävästä uusien molekyylien etsimisestä aina annettujen hoitojen vaikuttavuuden ja potilaiden elämänlaadun selvittelyihin. Pohjimmiltaanhan kaikki tutkimustyö tähtää tuohon viimeiseen – potilaiden elämänlaadun parantamiseen. Valitettavasti vain valtiovalta ei ajattele asiasta näin ja tämän vuosituhannen puolella kaikkea tutkimusrahoitusta, ja erityisesti kliinisen tutkimuksen rahoitusta on ajettu rankalla kädellä alas.

Kukaan ei ole voinut välttyä kuulemasta terveydenhuoltohenkilökunnan kiristyvästä työtahdista ja työuupumisesta. Ei siinä oman työn ohessa kukaan tee vielä tiedettä. Ei ole enää paikkoja joissa työajalla ehtisi tehdä hyvää tutkimusta. Tästä syystä on elintärkeää, että lääkäreillä on mahdollisuus tehdä tutkimusta vapaana omasta klinikkatyöstään. Mutta se edellyttää rahoitusta.

Yhteistyöni Kirsti ja Tor Johanssonin säätiön kanssa alkoi 2007. Aivan sattumalta kuulin veljeni vaimon ystävättäreltä (juuri näin!) tästä säätiöstä ja koska meillä oli meneillään suusyövän biologisia ennustemolekyylejä kartoittava tutkimus, otin yhteyttä. Tästä alkanut yhteistyö jatkuu edelleen ja säätiöltä saamamme apuraha on nimenomaan mahdollistanut väitöskirjatyöntekijöiden irrottautua päivätyöstään päätoimisiksi tutkijoiksi.

Lisäksi olemme pystyneet hankkimaan laboratoriotöissä käytettäviä reagensseja, teettämään patologian laboratoriolla kudosvärjäyksiä ja hankkimaan tarvittavia atk-laitteita ryhmälle. Apuraha on myös mahdollistanut matkoja kansainvälisiin kokouksiin esitelmöimään tutkimustuloksistamme ja saamaan uusinta tietoa aihepiiristä, sekä luomaan yhteistyökontakteja.

Tutkimuskohteemme on pään ja kaulan syöpä. Tämä maailmanlaajuisesti seitsemänneksi yleisin syöpätyyppi ilmenee tyypillisesti tupakoitsijan kurkunpäässä tai papilloomaviruksen aiheuttamana nielurisoissa. Lisäksi suuontelon syövät (kieli, ikenet ja muut limakalvot) ovat yleistyneet vauhdilla nimenomaan alle 50-vuotiailla, joilla ei ole edellä mainittuja riskitekijöitä.

Varhaisvaiheessa havaittu pieni syöpäkasvain on yleensä varsin hyvin hoidettavissa kirurgialla, mutta levinnyt tauti vaatii kirurgian lisäksi raskaat liitännäishoidot – sädehoidon ja solusalpaajat – eikä ennuste siltikään ole kovin hyvä. Lisäksi yksittäiset kasvaimet käyttäytyvät hyvin monimuotoisesti niin että kahdesta ihan identtisen näköisestä kasvaimesta toinen on helposti hoidettu pienellä leikkauksella, kun toisen perässä ei tunnuta pysyvän järeimmilläkään hoidoilla. Monissa muissa syöpätyypeissä on olemassa täsmähoitoja tai ainakin ennusmerkkiaineita, joiden avulla hoitojen intensiteetti voidaan kohdentaa oikein, mutta pään ja kaulan syöpäkasvaimiin ei ole löydetty tällaisia.

Omissa tutkimuksissamme olemme selvittäneet suusyövän biologisia ennusmerkkejä ja löytäneet parikin erittäin lupaavaa molekyyliä. Joulukuussa 2021 päättyy koko maan kattavan, 2018 alkaneen prospektiivisen (potilaat otetaan mukaan tutkimukseen jo ennen hoitojen aloittamista) suusyöpätutkimuksen seuranta-aika, joten kevään 2022 aikana saamme selvyyden, olemmeko mahdollisesti todella löytäneet keinon jolla aggressiivista tautia sairastavat potilaat voitaisiin heti hoitaa mahdollisimman tehokkaasti, mutta toisaalta hitaammin kasvavaa tautityyppiä sairastavia ei tarvitsisi altistaa raskaimmille hoidoille ja niiden aiheuttamille hankalille sivuvaikutuksille.

Toisessa isossa projektissa selvitämme voisiko pään ja kaulan syöpäkasvainten diagnostiikkaa ja seurantaa tehdä verikokeesta analysoimalla. Tämän lisäksi käynnissä on kaksi valtakunnallista tutkimusta, joista ensimmäisessä tutkitaan nielusyöpäpotilaiden elämänlaatua eri syöpähoitojen jälkeen ja toisessa tutkitaan mikä on paras hoitomuoto silloin, jos tauti kuitenkin uusii hoitojen jälkeen ja missä vaiheessa on elämänlaadun kannalta paras olla enää yrittämättä mahdollisesti rajujakin sivuvaikutuksia aiheuttavia, taudin parantamiseen tähtääviä hoitoja, kuten massiivista kirurgiaa. Osana Kirsi ja Tor Johanssonin säätiön rahoittamaa tutkimusta selvitimme parhaan mahdollisen seurantaprotokollan pään ja kaulan syövän hoitojen jälkeen ja tämä protokolla on nyt otettu valtakunnallisesti käyttöön.

Työn tavoite on kirkas: Pidempi ja parempi elämä syöpäpotilaille. Tutkijalle itselleen tutkimustyö antaa lukuisten turhautumisten lisäksi tarpeeksi usein myös iloa ja onnistumisia, sekä tuo aivan uudenlaista syvyyttä kliiniseen potilastyöhön. Ja se ei onnistuisi ilman ulkopuolista rahoitusta.

Hyvästä yhteistyöstä kiittäen,

Heikki Irjala
Korva-, nenä- ja kurkkutautiopin professori
Turun Yliopisto, TYKS